Kulutus - NIKK

Vain seitsemän prosenttia maailman väestöstä elää EU-maissa, mutta heidän kulutuksensa on kuitenkin 17 prosenttia maailman kokonaiskulutuksesta (1). Pohjoismaalaiset kuuluvat suurimpien kuluttajien joukkoon (2), ja tämän ansiosta kulutus on keskeinen asia keskusteltaessa ilmastomuutoksesta pohjoismaisesta näkökulmasta. Myös naisten ja miesten kulutustavoissa on eroja.

Sukupuolittunutta kulutusta

Naisten ja miesten kulutustottumukset eroavat yleensä sekä köyhissä että rikkaissa maissa (3). Kaksi keskeistä tekijää vaikuttaa näihin eroihin:

• sukupuolittuneet työmarkkinat
• naisten ja miesten erilaiset mahdollisuudet resursseihin ja aineelliseen rikkauteen.

Naisilla on usein alhaisemmat tulot ja vähemmän vapaa-aikaa kuin miehillä, mikä vaikuttaa siihen mitä ja miten he kuluttavat. Naisilla on keskeinen merkitys päivittäiskulutuksessa, koska he ovat useasti vastuussa koko perheen ostoksista. Tästä näkökulmasta katsoen naiset muodostavatkin maailman suurimman kuluttajaryhmän. Tämä ei silti merkitse sitä, että he käyttävät itse kaiken ostamansa (4).

Sekä naiset että miehet kuluttavat, mutta heidän kulutustottumuksissaan on eroavaisuuksia (5). OECD-maista kootut tilastot viittaavat seuraaviin sukupuolieroihin kulutuksessa (6):

Naiset

• ovat vastuussa yli 80 prosentista kotitalouksien hankintapäätöksistä
• ostavat useammin edullisia perushyödykkeitä, kuten ruokaa, vaatteita ja kotitaloustarvikkeita
• ostavat enemmän.

Miehet

• kuluttavat yli 80 prosenttia kotitalouden tuloista
• ostavat useammin kalliimpia pääomahyödykkeitä kuten taloja, autoja ja elektroniikkaa
• matkustavat enemmän ja lentävät useammin
• syövät enemmän lihaa.

On kuitenkin huomautettava, että se mihin usein viitataan naisten kulutuksena edustaa lähinnä perheen kulutusta. Kaiken kaikkiaan miesten kulutus on energiaintensiivisempää ja ympäristölle vahingollisempaa kuin naisten. Siten naisten ekologinen jalanjälki on miesten jalanjälkeä pienempi sekä rikkaissa että köyhissä maissa (7).

Rikkaiden kulutus suurempaa

Samanaikaisesti tutkimukset ovat osoittaneet, että suuremmat päästöt ovat suorassa yhteydessä suurempiin tuloihin, mikä koskee sekä miehiä että naisia. Perinteinen näkökanta on ollut, että kulutus on tyypillisesti naisellista toimintaa, kun taas miesten rooli on ollut käydä ansiotyössä ja ansaita perheelle rahaa. Rikkaissa, sukupuolisesti jokseenkin tasa-arvoisissa Pohjoismaissa ei tämä mielikuva enää pidä paikkaansa (8). Samalla kun naisten tulotaso on lähestynyt miesten tasoa, myös naisten kulutustottumukset ovat alkaneet muistuttaa yhä enemmän miesten kulutuskäyttäytymistä.

Kulutuksen ja sukupuolen monisäikeistä suhdetta tutkittiin tanskalaisessa tutkimuksessa, jossa analysoitiin perheiden kulutustottumuksia. Tutkimus ei havainnut keskeisiä eroja naisten ja miesten välillä, siitä huolimatta, että tutkimukseen osallistuneet henkilöt usein kertoivat kokeneensa itse tällaisten erojen olemassaolon (9).

Lapsista tulee kuluttajia yhä nuorempina

Kuluttaminen ei koske ainoastaan aikuisia. Erään norjalaisen tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että lapsista syntyy kuluttajia yhä nuoremmalla iällä ja että kulutuskäyttäytyminen peilautuu heihin suoraan. Rahassa mitattuna pojat kuluttavat enemmän kuin tytöt, ja siinäkin mitä lapset kuluttavat on sukupuoleen liittyviä eroja. Tyttöjen kulutus kohdistuu pääasiassa vaatteisiin ja meikkeihin, kun taas pojat käyttävät enemmän rahaa muihin asioihin, esimerkiksi tietokone-, teknologia- ja urheiluhyödykkeiden hankintoihin (10). Tanskalaisessa 10–12-vuotiaita tarkastelleessa tutkimuksessa saatiin vastaavia tuloksia. Tanskalaistutkimuksen mukaan poikien asennoituminen mainontaan ja kulutukseen oli kuitenkin negatiivisempaa kuin tyttöjen (11).

Kestävää kulutusta?

Vuoden 1987 Brundtlandin raportin ja 1992 Rion huippukokouksen jälkeen kestävä kehitys on saanut kasvavaa huomiota kansainvälisessä politiikassa (12). Oslossa pidetyssä kestävää kehitystä käsitelleessä symposiumissa määriteltiin kestävä kehitys, kestävä tuotanto ja kulutus seuraavasti:

“sellaisten tuotteiden ja palveluiden käyttö, jotka kuuluvat perustarpeisiin ja edistävät elämänlaatua, minimoiden samalla luonnonresurssien käyttöä, myrkyllisiä päästöjä sekä jäte- ja saatepäästöjä koko elinkaarensa ajan tulevien sukupolvien tarpeita vaarantamatta”. (13)

Siitä lähtien tuotantoon ja kulutukseen on kiinnitetty enemmän huomiota, mutta sukupuolen, kestävän kulutuksen ja ilmaston välisten yhteyksien tarkastelu on jäänyt vaille systemaattista huomiota (14). Tutkimus on osoittanut, että sukupuolella on keskeinen merkitys kestävässä kehityksessä muun muassa siinä suhteessa, että naiset ovat halukkaampia ostamaan ekologisesti tuotettua ruokaa, kierrättävät ahkerammin kuin miehet ja välittävät enemmän energian säästämisestä kuin miehet (15). Naiset ottavat myös useammin kulutuspäätöksiä tehdessään huomioon eettisiä näkökohtia, kuten lapsityövoiman käytön tai reilun kaupan merkinnät. Tämä pätee myös Pohjoismaissa, joiden kansalaiset huomioivat eettisiä näkökohtia suuremmassa määrin kuin useimmissa muissa länsimaissa asuvat  (16). Ruotsalaisten tilastojen mukaan jopa yhteiskunnan köyhimmät naiset, eli yksinhuoltajaäidit, ostavat ekologisia tuotteita (17).

Käsiteltäessä kulutuksen ja sukupuolen suhdetta toisiinsa on hyvä muistaa, etteivät  miehet ja naiset edusta yhtenäistä ryhmittymää. Kulutus on sukupuolen ja muiden tekijöiden välisen vuorovaikutuksen tulosta, liittyen muun muassa asenteisiin ja elämäntyyliin. Tämä on otettava huomioon, jos halutaan välttyä olemassa olevien sukupuolistereotypioiden vahvistamiselta entisestään määrittämällä tietynlainen kulutuskäyttäytyminen yksinomaan naisille tai miehille kuuluvaksi (20).

Järjestelmän muuttaminen – supistuva kasvu ja päästökiintiöt?

Arvostelijoiden mukaan kestävä kehitys ei riitä vastaukseksi ilmastonmuutokselle. Vaihtoehtoinen lähestymistapa, joka on saanut paljon huomiota, on ”degrowth” eli supistuva kasvu, joka on vastareaktio kasvuun pohjautuvalle talousjärjestelmälle (18). Samoin usein esille nostettu vaihtoehto on yksittäiset päästöoikeudet. Ajatuksena on, että määräämällä ihmisille henkilökohtaisia hiilidioksidin päästökiintiöitä voisimme vähentää kokonaispäästöjä; ne jotka haluavat ylittää oman kiintiönsä voivat ostaa lisävaraa niiltä, jotka eivät ole kuluttaneet omaansa kokonaan (19).

 

Kuva: Colourbox

(1) EEA 2005
(2) WWF 2004:10
(3) Oldrup & Breengaard 2009:22, Johnsson Latham 2007:34
(4) Oldrup & Breengaard 2009:22
(5) Jensen & Holm 1998; Grover et al. 1999, Warde 1997
(6) OECD 2008a:65, Oldrup & Breengaard 2009, Schultz & Stiess 2009:23,27
(7) Johnson Latham 2006:3, Westlund 2009:16
(8) Westlund 2009:16, Schultz & Stiess 2009:19
(9) Grønhøj & Ölander 2007
(10) Brusdal 2008
(11) Tufte 2010:409
(12) Oldrup & Breengaard 2009:22
(13) Grover et al. 1999
(14) Oldrup & Breengaard 2009:22, Johnsson-Latham 2006:3
(15) OECD, 2008a
(16) Ekström 2010:134
(17) OECD 2008b:48
(18) Pasanen och Ulvila 2009:29
(19) Johnsson-Latham 2007:71, Fawcett & Parag 2010:332
(20) Schultz & Stiess 2009:32