Historia - NIKK

Kansainväliset ilmastonmuutosneuvottelut aloitettiin yli kaksikymmentä vuotta sitten, jolloin useimmat maailman valtiot, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, allekirjoittivat YK:n ilmastonmuutossopimuksen (engl. UNFCCC, United Nations Climate Convention). Sopimus ratifioitiin Rio de Janeirossa vuonna 1992 YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa, joka kulkee myös nimellä Rion huippukokous (engl.”Earth Summit”). Sopimuksen tavoitteena on vähentää maapallon lämpenemistä ja lieventää sen vaikutuksia ympäristöön ja ihmisiin. Sopimuksen on ratifioinut 192 maata.

Rion huippukokous

Ilmastonmuutossopimuksen lisäksi Riossa hyväksyttiin myös seuraavat:

• Agenda 21  
• Biodiversiteettisopimus (CBD)
• YK:n aavikoitumissopimus (UNCCD)
• Rion julistus

Ilmastonmuutossopimukseen kuuluu myös niin sanottu Kioton pöytäkirja, joka on sitovampi ja tehokkaampi kuin itse sopimus. Kummassakaan, ei sopimuksessa eikä Kioton pöytäkirjassa, ei mainita sukupuolta yhtään kertaa. Biodiversiteettisopimukseen, aavikoitumissopimukseen sekä Agenda 21:een puolestaan sisältyy sukupuolinäkökulma.

Neljän viimeisen vuoden aikana Pohjoismaat yhdessä muiden yhteistyökumppanien kanssa, mukaan lukien Global Gender and Climate Alliance, ovat tehneet työtä varmistaakseen, että ilmastosopimukseen sisältyy päätöslauselmia tasa-arvo- ja naisnäkökulman mukaan ottamisesta. Saavuttaakseen tavoitteensa ovat yhteistyökumppanit järjestäneet erilaisia tapahtumia ilmastoasiantuntijoille ja päättäjille tasa-arvon ja ilmastonmuutoksen välisen yhteyden tutkimiseksi, ja tuoneet ilmastoneuvotteluihin eteläisen pallonpuoliskon naisia rahoittamalla heidän osallistumisensa. Yli 3000 asiantuntijaa ja päättäjää on osallistunut näihin tapahtumiin, ja ilmastokonferenssien naispuolisten delegaattien lukumä��rä on kasvanut jatkuvasti. Lisäksi on saatu aikaan viisi eri sopeutumistoimiohjelmaa, joihin sisältyy tasa-arvonäkökulma. Niiden keskeisimmissä kohdissa mainitaan naisten aktiivinen osanotto kahdeksan kertaa (Aira Kalela).

Sukupuoli Kioton pöytäkirjassa

Yhteensä 184 maata on ratifioinut Kioton pöytäkirjan sen jälkeen, kun se astui voimaan tammikuussa 2007. 37 teollisuusmaata ja Euroopan unioni ovat sitoutuneet vähentämään päästötasonsa noin 5 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2012 mennessä.

Ilmastonmuutossopimuksen allekirjoittajamaat kokoontuvat vuosittain niin kutsutuissa osapuolikonferensseissa (engl. COP, Conference of the Parties) seuratakseen sopimuksen edistymistä. Konferenssien tuloksena on syntynyt sarja toimia ja suosituksia sukupuolinäkökohtien sisällyttämiseksi ilmastonmuutokseen liittyviin toimiin. Naiset mainitaan virallisesti ensimmäisen kerran Marrakechissä vuonna 2001 pidetyn COP-7-konferenssin päätöslauselman tekstissä. Lue lisää sukupuolinäkökulman sisällyttämisestä COP-prosessiin täältä sekä tasa-arvotapahtumista COP-konferenssien yhteydessä täältä.

Kymmenen vuotta Rion huippukokouksen jälkeen, vuonna 2002, Johannesburgissa järjestettiin kestävän kehityksen huippukokous, Rio +10, jossa käsiteltiin Agenda 21:ta tasa-arvon näkökulmasta ja todettiin kehityksen olevan menossa oikeaan suuntaan sekä kansainvälisellä, kansallisella että paikallistasolla, vaikka edistys oli usein hajanaista ja sattumanvaraista.

Vuonna 2003 YK:n kestävän kehityksen toimikunta (CSD) valitsi sukupuolen yhdeksi keskeisimmistä painopistealueistaan työssään kohti vuotta 2015.

YK:n naistenkonferenssit

YK on useissa naistenkonferensseissa korostanut sukupuolen ja ilmastonmuutoksen välistä yhteyttä. Nairobissa vuonna 1985 painopiste keskittyi kehitystyön, tasa-arvon ja naisten osallistumisen välisiin yhteyksiin. YK:n ympäristöohjelma UNEP järjesti erityisistunnon aiheesta naiset ja ympäristö. Pekingissä vuonna 1995 ympäristö nimettiin yhdeksi 12:sta naisten kannalta kriittisestä alueesta. Pekingin toimintaohjelmassa mainitaan naisten ja ympäristön välinen yhteys. Lue lisää EU:n tasa-arvoinstituutti EIGE:n tekemästä työstä täältä.

YK:n naisten asema-toimikunta (engl. CSW, Commission on the Status of Women) on myös panostanut sukupuolen ja ilmastonmuutoksen väliseen yhteyteen:

• Vuodesta 2002 lähtien on edellytetty, että kaiken ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja aiheuttajia koskevaan tutkimukseen on sisällytettävä sukupuolinäkökulma.
• Vuonna 2008 CSW-toimikunta julisti, että ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät ole sukupuolineutraaleja ja että niillä on naisille perinteisesti määriteltyjen tehtävien seurauksena välitön vaikutus naisten elämään. Toimikunta peräänkuulutti rahoitusta tasa-arvotyölle ja kehotti valtioita valtavirtaistamaan omat kansalliset ympäristöpolitiikkansa sukupuolen näkökulmasta ja edistämään naisten osallistumista päätöksentekoon.
• Vuonna 2009 Islannin ollessa Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajamaana Pohjoismaat järjestivät CSW:n istunnon aikana New Yorkissa asiantuntijaseminaarin aiheesta tasa-arvo ja ilmastonmuutos.

Vuonna 2009 CSW julkisti sukupuolta ja ilmastonmuutosta koskevan lausunnon, jossa vaadittiin valtioita sisällyttämään sukupuolten välinen tasa-arvo yhtenä ilmastosopimuksen perusperiaatteena. Alkuvuonna 2009 oletettiin vielä että ilmastosopimus allekirjoitetaan samana vuonna pidettävässä COP15-konferenssissa Kööpenhaminassa.

Naisten osallistuminen kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin edistää tasa-arvoa ja kestävää kehitystä

Naiset ovat kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa aliedustettuina, vaikka naisedustajia onkin nyt enemmän kuin ennen. Tammikuussa 2009 YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon sanoi, että maailma tulee näkemään parempia tuloksia, kun naiset otetaan mukaan ilmastonmuutoksen vastaiseen työhön. Hän haastoi jäsenmaat tukemaan sellaisia elinympäristöjä, joissa naiset ovat keskeisissä päättävissä asemissa ilmastonmuutokseen liittyen ja lupasi nimittää enemmän naisia korkeisiin virkoihin.

 

Kuva: Colourbox